SPL:n lausunto hyvästä perintätavasta kuluttajaperinnässä

SPL näkee hyvää perintätapaa koskevan linjauksen tärkeänä työkaluna perintää tekeville velkojille ja perintäyhtiöille. Onnistunut linjaus toimii opastuksena myös velallisille, joten sen sisällön on oltava selkeä ja välttää epätarkkuuksia tai harhaanjohtavan kuvan antamista.

SPL:n esittämät näkemykset perustuvat voimassaolevaan oikeuteen ja sen sisältämiin vakiintuneisiin oikeusperiaatteisiin, kuten sopimusten sitovuuden periaatteeseen. Liitto katsoo, että linjausluonnoksessa on tehty paikoin muutoksia, jotka eivät perustu voimassa olevaan lainsäädäntöön, ja joista ei siten voida päättää linjauksessa. Näin ollen linjausluonnokseen on tehtävä olennaisia muutoksia ja jätettävä myös tiettyjä uusia esitettyjä kohtia kokonaan pois. SPL:n lausuma on tämän vuoksi huomattavan pitkä.

SPL on kiinnittänyt huomiota mm. seuraaviin asioihin (suluissa viittaus linjausluonnoksen otsikointiin):

• Perintätoimistojen tietojenantovelvollisuudesta on säädetty perintälaissa, eikä sitä voi linjausluonnoksella laajentaa koskemaan oikeudellista perintää. Linjauksessa on hyvä tuoda esille, että perintätoimisto toimittaa tiedon velkojen kokonaismäärästä ja että tarkemmista selvityksistä velkoja voi vaatia velalliselta korvauksen. (1.4)
• Velkojan tulee voida jatkossakin päättää perinnän aloittamisajankohdasta, kunhan noudattaa vanhentumislainsäädäntöä. (2.2)
• Velkojanvaihtoon liittyvät asiat eivät liity perintälainsäädäntöön, eikä linjausluonnoksessa pitäisi ottaa tähän kantaa. Saatavan yksilöintitiedoista on säädetty vain maksuvaatimusten osalta, mutta muiden yhteydenottojen osalta alkuperäisen velkojan nimi ei välttämättä ole velallisen näkökulmasta yksiselitteisin. (2.6 ja 2.10)
• Velallisen pelkkä väite saatavan aiheettomuudesta ei ole riittävää, vaan väitteelle pitäisi jatkossakin olla asialliset ja riittävät perusteet asian parhaan mahdollisen käsittelyn varmistamiseksi. Lisäksi linjauksessa olisi hyvä korostaa, että mahdolliset riitautusväitteet kannattaa aina esittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja jo vapaaehtoisen perinnän aikana. (2.7 ja 2.8)
• Mikäli velallinen riitauttaa perintäkulujen osuuden, käsitellään asia riitaisena asiana tuomioistuimessa. Asiakirjatodistelu ei kuulu selvän ja riidattoman saatavan vapaaehtoiseen perintään. (2.7)
• Alaikäisten perintä on poikkeuksellista, mutta yksinään tieto velallisen iästä tai tämän alaikäisyydestä ei anna vastausta siihen, onko saatava perusteiltaan aiheellinen vai ei. Velkoja vastaa perintätoimistolle antamiensa toimeksiantojen olevan oikeudellisesti perusteltuja, jolloin perintätoimisto voi aloittaa vapaaehtoiset perintätoimenpiteet velkojalta saamillaan tiedoilla. (2.9)
• Maksu- ja reagointiaikoja säädellään perintälaissa, mikä varmistaa velallisen riittävän ajan maksun tai huomautusten tekemiselle ennen seuraavia maksullisia perintätoimenpiteitä. Linjausluonnoksen sisällön tulee olla linjassa nykyisen lainsäädännön kanssa näiltäkin osin. (2.10)
• Linjausluonnos kaventaa tarpeettomasti kuluttajien toivomien ja jo arkipäiväisten sähköisten kanavien käyttöä, vaikka tältä puuttuu lainsäädännöllinen tuki maksumuistutusten osalta. (2.10)
• Annetaan velallisille mahdollisuus itse valita heille sopiva yhteydenottokanava velka-asioiden mahdollisimman sujuvan käsittelyn takaamiseksi velallisen näkökulmasta. (2.4 ja 2.11)
• Linjausluonnoksessa on aiheellista korostaa  myös velallisen vastuuta siitä, että myös velallisen on toimittava vilpittömässä mielessä maksusuoritusta tehdessään, jotta velkojat ja perintäyhtiöt voivat kohdistaa suoritukset saataville oikein. (3.3)
• Linjausluonnoksessa tulisi erotella saman ja eriperusteisten saatavien yhdistämisestä selkeämmin. (5.1)

SPL toteaa olevan toivottavaa, että perintätoimialan sääntely sekä ohjeistus on mahdollisimman selkeää. SPL korostaa olevansa halukas keskustelemaan kuluttaja-asiamiehen kanssa nyt luonnosteltavasta hyvää perintätapaa kuluttajaperinnässä koskevasta linjauksesta sekä mahdollisista myöhemmistä tiedotteista.